lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kalliokielo, Lehtokielo

Kalliokielo, Polygonatum odoratum
Pajamäki, Hki 4.6.2017
Kalliokieloa ei lueta kielon kanssa samaan sukuun, mutta niissä on paljon samaa. Molemmilla on nahkeat, silposuoniset lehdet ja vaaleat nuokkuvat kukat. Kalliokielon kukat ovat pidempiä, torvimaisia, eivätkä yhtä puhtaanvalkoisia. Lehdet ovat pienempiä kuin kielolla ja lähtevät varresta. Kalliokielo tuottaa samantapaisia marjoja kuin kielokin, mutta ne ovat väriltään tummansinisiä (kielolla oranssinvärisiä). Marjat ovat myrkyllisiä.

Kalliokielo kukkii touko-kesäkuussa. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kallioiset mäenrinteet, mutta se kasvaa myös rehevissä lehdoissa. Levinneisyys painottuu eteläiseen Suomeen. Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa.

Lehtokielo, Polygonatum multiflorum.
Fiskarsinmäki, Espoo 21.6.2009
Kalliokielon kanssa hyvin läheinen laji on sitä huomattavasti harvinaisempi ja eteläisempi lehtokielo. Lehtokielo on kookkaampi, jopa 80 cm pituinen, kun kalliokielo jää 40 cm pituiseksi ja alle. Kalliokielon varsi on särmikäs, lehtokielon varsi liereä. Kasvuasennoltaan lehtokielo on vaakasuorempi. Lehtokielolla kukat kasvavat 2-6 kukan ryhmissä, kalliokielolla 1-2 yhdessä.

Lehtokielon olen nähnyt Helsingin seudulla yhdessä paikassa - Fiskarsinmäellä, joka kuuluu Espoonlahden luonnonsuojelualueeseen. Helsingissä sitä on luontotietojärjestelmän mukaan muutamassa paikassa, mutta se on luokiteltu vaarantuneeksi.